Kuinka polttaa itsensä loppuun urheilemalla – ja selvitä siitä

(Huom. Teksti saattaa sisältää pieniä määriä kärjistystä ja sarkasmia. Kuvituksena kuvia viime vuodelta.)

  1. Harjoittele hyvin. Pysy terveenä. Syö hyvin terveellisesti. Analysoi tekemisiäsi hyvin. Tee töitä urheilun eteen niin paljon kuin osaat.
  2. Näiden seurauksena: menesty paremmin kuin uskoitkaan.
  3. Ihmettele, kuinka voisit edelleen tehdä kaiken paremmin kuin ennen, jotta pärjäisit vielä paremmin, vaikka olet jo aikaisemmin pistänyt kaiken tahtosi likoon.
  4. Ajattele olevasi urheilijana roolimalli kaikille ja hymyile aina vastaantulijoille lenkillä ja urheilutapahtumissa.
  5. Ajattele, että urheilu on työsi, sillä saathan siitä jo korvauksenkin. Ja töihinhän mennään, vaikkei huvittaisi.
  6. Mene treeniin, vaikka väsyttäisi. On mahdollista, että harjoitus onnistuu väsymyksestä huolimatta. Tee näin, vaikka olisi väsyttänyt jo monta päivää, tai oikeastaan jo monta viikkoa.
  7. Tee treeni loppuun, vaikka kuinka väsyttäisi. On mahdollista, että kulku paranee harjoituksen aikana.
  8. Tee treeni loppuun, vaikka itkettäisi. Itku on vain heikon hetken merkki ja sen voi niellä moneen kertaan.
  9. Jatka tätä riittävän kauan, kunnes joku huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.

Urheilija on vahva kaikin tavoin ja aina. Urheilija pyrkii aina vain parempaan ja parempaan. Urheilija ei luovuta. Urheilijana pystyn tekemään kaiken mitä menestymiseen vaaditaan ja vähän enemmänkin. Pystyn harjoittelemaan, jättämään rasittavat urheilun ulkopuoliset menot minimiin, syömään täsmälleen oikein, olemaan mukana talkoissa ja hymyilemään. Lisäksi pystyn siinä sivussa hieman opiskelemaan ja mahdollisesti myös pelastamaan maailman huolehtimalla epäekologisten tekojen seurauksia.

En tainnut pystyä.

20151102_125739

On kovin vaikeaa kirjoittaa mielen ongelmista, sillä tuntuu, että pelissä olen enemmän minä itse, eikä vain jalkani. Nyt koitan kuitenkin päästä omasta häpeän tunteestani oikeasti yli kertomalla vastoinkäymisestä nimeltä uupumus. Lähes kaksi vuotta olen totutellut ajatukseen, että ajoin itseni burnoutiin, poltin loppuun, sain keskivaikean masennuksen oireet ja väsyin yli väsymyksen.

Jaksamisen ja tsemppaamisen kumilanka, jota olin venyttänyt pikkuhiljaa niin kauan kuin muistan, katkesi lopulta 2014 Italian MM-kisojen jälkeen, tai oikeastaan jo keskimatkan loppulenkillä. Maalissa Katja kysyi kysymyksen, johon rehellisen vastauksen tajutessani kauhistuin, mutta samalla ehkä jo aavistuksen huojennuin, sillä ehkä tämän selvittäminen ratkaisisi minua sitä ennen jo pidemmän aikaa vaivanneet ”kummalliset” väsymykset ja heikotukset. Pari viikkoa MM-kisojen jälkeen lomailin (lomailuuni kuuluu kyllä urheilua, muttei suunnitelmallisesti) ja siitä piristyneenä teimme harjoitussuunnitelman syksyä kohti, mutta eihän se aivan riittänyt. Ensimmäisellä suunnitelman mukaisella PK-lenkillä väsyin, hyydyin ja itkin.

20151101_134201

Syksyllä 2014 hain apua toimintakykyni palauttamiseen YTHS:n kautta, ja talvella pääsin huippu-urheilua ymmärtävän psykoterapeutin asiakkaaksi. Koska psykoterapian hakeminen kestää monta kuukautta, ja tarvitsin apua mieluiten heti, sain onnekseni tukea urheiluakatemian urheilupsykologilta näille kuukausille. Pystyin suorittamaan syksyn aikana jonkin verran opintoja, vaikka keskittymisen kanssa oli normaalista poikkeavia vaikeuksia. Liikkumisen kanssa oli suuria vaikeuksia, vaikka satunnaisesti se vähän kulkikin, mutta harjoittelusta ei ollut pitkään aikaan kyse. Erityisen koville otti, kun jouduin jättämään mm. SM- ja MC-kisoja väliin. Kaikista kurjinta oli kuitenkin se, etten tuntenut minkäänlaista hyvää oloa edes niillä rauhallisilla polkulenkeillä, joilla normaalisti käyn nautiskelemassa. Pohdin tosissani koko urheilutouhun lopettamista.

Urheilupsykologin kanssaan olimme aiemmin ja nyt myöhemmin jälleen keskittyneet nimenomaan kilpailuissa menestymiseen tarvittaviin taitoihin, mutta tuona 2014 syksynä ja viime vuoden aikana psykoterapeutin kanssa keskityimme sellaisiin ajatus- ja käytösmalleihin, joiden avulla voisin voida paremmin ylipäätään. Olenkin ymmärtänyt tänä aikana paljon itselleni uusia asioita ja koen seisovani tukevammin omilla jaloillani omana itsenäni. Toki jo viime vuoden aikana sain todeta, että vahvempikin olo voi horjua, varsinkin, jos palaan käytökseni ja ajatusteni kanssa samoihin uomiin kuin aiemmin.

Vielä loppuun muistutus itselleni ja muille suorittajille: On kovin helppo katsoa harjoituspäiväkirjasta mennyttä harjoittelua ja todeta sen perusteella, että en voi olla väsynyt ja treenin on kuljettava. Paljon vaikeampaa on kuunnella väsynyttä itseään ja muuttaa suunnitelmia, sillä itsen sisällä oleva suorittaja-minä haluaisi tehdä kaiken vähintään suunnitelmien mukaan. Tottakai huippu-urheilu on välillä kovaa puurtamista, mutta siinä vaiheessa, kun yrittää vain selvitä taas yhden harjoituksen loppuun itkemättä, pitäisi niiden kuuluisten hälytyskellojen soida. Tavoitteellinen urheilija pystyy kuitenkin usein puhumaan vaikeat tilanteet itselleen parhain päin ja jatkamaan toivon kanssa elämistä. Toivomisen sijaan kehottaisin kuitenkin toimimaan siten, että vaikeasta tilanteesta päästään oikeasti eteenpäin eikä vain siirretä ongelmaa, kuten itse pitkään tein.

tiomila2015

Väitän, että urheilun suoritus- ja menestyskeskeinen ajatusmaailma altistaa uupumiselle jo sinällään, mutta pyrkimällä muokkaamaan ajatustapojani järkevämpään ja sallivampaan suuntaan, yritän hallita tämän haasteen. Tässä muutamia kohtia, joiden kehittämiseen olen asiantuntijoiden avulla viime vuoden aikana panostanut ja tulen opettelemaan todennäköisesti koko ikäni:

Stressaaminen. Saan käydä tulevan stressaavan tilanteen mielessäni läpi muutaman kerran, mutta en anna itseni lipsahdella jatkuvasti jännittämään tulevaa.

Murehtiminen. Voin käydä jälkikäteen epäonnistuneen tilanteen läpi, mutta en anna itseni jäädä rypemään virheen tai huonon treenin kauheudessa enkä ainakaan suurentele sitä. Jos sanon jotain hölmösti, kukaan muu tuskin muistaa sitä enää kohta.

Vastuuntunto. Koitan oppia, etten ole vastuussa muiden ihmisten tekemisistä, eikä minun tarvitse niitä ylettömästi ajatella. En ole vastuussa myöskään siitä, että kaikilla muilla olisi hyvä mieli ja asiat hyvin, vaikka voinkin siihen yrittää vaikuttaa.

Venlat_2015

Esimerkillisyys. Olen hyväkäytöksinen, mutta minun ei tarvitse toimia aina ja joka tilanteessa täsmälleen kultaisen käytöskirjan mukaan. Minun ei tarvitse hymyillä kaikille vastaantulijoille lenkillä, jos ei siltä tunnu. Minun ei tarvitse olla mukana kaikissa talkoissa ja tapahtumissa, vaan voin mennä niihin silloin, kun voimani riittävät. Minun ei tarvitse kirjoittaa blogitekstejä, ellen halua.

Hyväksyminen. Haluan oppia edelleen vahvemmin olemaan oma itseni ilman, että harmistun siitä. Minun ei tarvitse sanoa mitään, jos ei huvita. Jos itku meinaa nousta pintaan, se vain tarkoittaa asian merkitsevän minulle jotain, eikä sitä tarvitse hävetä.

2015, vappupiknik

Vaikka tämä kliseistä onkin, niin nyt voin jo sanoa olevani kiitollinen tästä vastoinkäymisestä, jonka avulla opin hyvin paljon itsestäni ja jonkin verran muistakin. On hyvin mahdollista, että olisin jossain vaiheessa elämääni törmännyt tähän kuitenkin, joten parempi näin aiemmin! Kiitos vielä Katjalle, joka herätti tajuamaan tilanteen vakavuuden sekä läheisille, jotka ovat kestäneet huonoimmat hetkeni ja kuunnelleet ajatuksiani, kun olen niitä halunnut selventää. Ymmärrän myös, että tämä voi tulla yllätyksenä joillekin, sillä olen ollut mukana maajoukkueen toiminnassa suurimman osan tästä ajasta, mutta pidin ja pidän sitä kuitenkin oikeana ratkaisuna. Eihän jalkavammaisiakaan tiputeta maajoukkeryhmistä ulos vamman ajaksi. 🙂 Suomipaidassa kisoja juostessani olen aina yrittänyt ja tulen yrittämään parhaani.

Sen lisäksi, etten enää halua ”salailla” tätä, julkaisen tämän tekstin toivoen, että uupumuskokemukseni kertominen auttaisi jotakuta (mahdollisesti nuorta urheilijaa, ehkä vanhempaakin) näkemään oman tilanteensa jo ennen kuin kova uupumus iskee. Sieltä on sitä vaikeampi nousta, mitä kauemmin sitkistelee. Haluan myös oikaista käsityksen siitä, että olisin treenannut liikaa ja ajautunut siksi ylikuntoon (vaikka samankaltaisia oireita toki koinkin), vaan päädyin väsymystilaan ennen kaikkea pääni sisäisten asioiden takia.

Nyt lähden tämän julkaisun myötä asteen kevyemmällä mielellä kohti kesän kisoja!

IMG_4806

JK. Osoitteesta http://worldcup2016.pl/live-center löytyy viime viikonlopun Puolan maailmancupin tuloksia. Saavutin keskimatkalta urani parhaan sijoituksen, 5. ja sprintistäkin oivan 14. sijan. Kahden viikon päästä kansainväliset kisat jatkuvat Tsekissä EM-kisoilla, mutta sitä ennen vietetään vielä kiva 10mila-viikonloppu Falunissa Punahilkkojen kanssa!

Mainokset

Fitlandia

Ylimenokausi on alkanut mukavasti neljän tentin viikolla ja jatkuu kovilla opiskelutunneilla vielä pari viikkoa. Muuten yritän ottaa rennosti, liikkua ulkona ja salilla, suunnitella tulevaa ja jossain vaiheessa analysoida tämänkin kauden. Viikonlopuille on asetettu kalenteriin ainakin nuorten leiriä Kisakalliossa, NSM:ää, ehkä KeparDia ja Rastitreffailua. En vissiin ole siis ottamassa varsinaisesti etäisyyttä suunnistukseen.

Tulen jatkossa kirjoittamaan urheiluistani Fitlandia.fi-sivustolle, joka keskittyy lähinnä (naisten) liikunnan ja terveellisten elintapojen edistämiseen. Siis tänne: http://www.fitlandia.fi/kirjoittajat/venla-niemi/. Aion kuitenkin jatkaa myös tätä blogia ja päivittää lajispesifimpejä (vai lajispesifisempiä?) sekä mahdollisesti hämärämpiä juttuja tänne. Kannattaa siis lisätä molemmat blogit seurantaan!

maa joukkue leiri ja wc päätös tulossa

Viime viikon loppu osan harjoitteluni meni pieleen kurkku kivun takia. En ollut enää perjantaina kipeä, mutta en halunnut riskeerata tulevia SM kisoja tai niiden jälkeistä Italian maa joukkue leiriä, joten en juossut Hervanta sprinttiä. Myös Tuusulan pari sprintti viesti ja palaveeringit jäivät väliin. Harmi, mutta onhan noita sprintti viestejä tulossa ainakin nyt Italiassa ja keväällä Turkissa sekä Imatralla. On myös hyvin eri asia juosta kaksi osuutta saman kilpailun aikana tai vain yksi, kuten MM sprintti viestissä tullaan juoksemaan.

SM keski matka ja viesti ovat mielestäni kauden mukavin SM kisa viikon loppu. Olen kuullut, että maastot ovat kivikkoisia ja vaativat näin teknistä metsä juoksu kykyä teknisen suunnistus taidon lisäksi. SM kisojen lisäksi odotan Italian leiriä, enkä vähiten niiden alppi maisemien vuoksi. Italian mäki kipuamisten ja ensi vuoden MM maasto tyyppeihin tutustumisen jälkeen siirrymme vielä Sveitsin Badeniin, jossa suihku lähteissä kylpemisen sijaan osallistumme maailman cupin kahteen viimeiseen osa kilpailuun. Näiltä reissuilta tarttuvia kokemuksia ajattelin koota seuraavaan postaukseeni. Sitä ennen saatat kuulla minusta muualta, sillä uusia tuulia on tuloillaan.

Toivottavasti tämä teksti joko ärsytti tai huvitti sinua. Itse olen ärsyyntynyt tai onneksi useammin huvittunut viime aikoina monasti. Voi tätä meidän nyky nuorisoa! Kiitos kuitenkin monista pienistä nauruista. 🙂

Vertailua

Aina pitää verrata. Omiin edellisiin tuloksiin, muihin, normaaliuteen. Pitää olla parempi kuin ennen tai muut tai kuin oikeasti on. Itselleni ainakin yksi suurimmista motivaatiotekijöistä urheilussa on kehittyminen, mikä tarkoittaa vertailua aikaisempaan. On hieno tunne, kun omat ennätykset parantuvat. Juoksin tiistaina ennätykseni ratavitosella, 18.06, kun edellinen ennätys ja samalla edellinen 5000m juoksu radalla oli kahden vuoden takainen 18.32. Kuitenkin menin heti vertaamaan tulostani muihin AV-tilastotuloksiin, joten aivan puhtaasti omaan kehitykseen nojaavaa ei motivaationi ole.

Olen yrittänyt päästä eroon turhasta vertailusta muihin ihmisiin, sillä se aiheuttaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta väkisinkin. Aina löytyy joku kauniimpi, iloisempi, sosiaalisempi, mielenkiintoisempi, siistimpi, nopeampi, kestävämpi tai älykkäämpi henkilö. En tässä ole täysin onnistunut, mistä esimerkkinä toissapäiväinen esiintymiseni Sportmagasinetissa. Jos olisin miettinyt vain itseäni, olisin vastannut kysymyksiin suomeksi, mikä olisi ollut helpompaa (vaikka suullinen ulosanti ei ikinä ole mulle helppoa), mutta halusin näyttää muille selviytyväni kouluruotsilla haastattelusta. Sen verran takeltelevaa ruotsini oli, etten taida laittaa tähän linkkiä Areenan Sportmagasinet-lähetykseen.. Mietin varmaan liiankin usein mitä muut minusta ajattelevat ja yritän toimia niin, että ne ajatukset olisivat mahdollisimman positiivisia. Kaupissa ylämäkiä tulee juostua ylös hieman reippaammin kevyilläkin lenkeillä siksi, etteivät muut lenkkeilijät pitäisi suunnistajia ihan lahnoina, sillä pelkään heidän tunnistavan minut. 🙂 Tämä aiheuttaa välillä pieniä jännitteitä oman pään sisälle, mutta onneksi useimmiten ei tarvitse hävetä. Ja ehkä se itsensä ylittäminen ei edes ole mahdollista, jos ei ikinä tee sellaisia asioita, jotka ensiajattelulta tuntuvat epämiellyttäviltä.

Näin kesän lopun lähestyessä on mukava muistella miellyttävimpiä kuvattuja hetkiä:

WP_20130622_016

Anna sitä Mäkrää

Anna sitä Mäkrää

MM:ien jälkeen saattoi soudella tyytyväisenä

MM:ien jälkeen saattoi soudella tyytyväisenä

Meidän ensimmäiset Tunturisuunnistukset

Meidän ensimmäiset Tunturisuunnistukset – pientä koukkua, mutta äärimmäisen kivaa!

 

Tässä vielä syksyn kisakalenterini:

  • 7.-8.9. SM-pitkä
  • 13.-14.9. Sprinttileiri (2 henk.koht. sprinttiä ja parisprinttiviesti)
  • 21.-22.9. SM-keskimatka ja SM-viesti
  • 24.9.-6.10. maajoukkueleiri Italiassa ja maailmancupin finaalikisat Sveitsissä
  • 12.10. 25Manna

WP_20130619_004

MM-PRONSSI!

Huhhuh nimittäin ihan mielettömät fiilikset. Ei tässä voi kuin siteerata Sinistä Ylivoimaa:

Ollaan menos täysil Vuokattiin asti ja matkal kyl löytyy joka ikinen rasti

Varmasti o hienoo MM-kotiskaboist puhuu joka tienoo se on parast ajanviettoo

Mestarit metsien, kaduilla sprinttien

Teräkunto päällä ei säästellä voimii, on mittarit punasel mut jäähdytys toimii

Lisää sitä vauhtii kohti mitaleita, kuvia ei kumarreta ollaan sankareita

Ankara taistelu, tositilanteita, kun maailmanranki menee uusiks tällä kisakeikal!

Kun lähtöluvan saa, niin anna mennä vaan

Suuria unelmii lunastaa Vuokattii

2013 suunnistuksen vuosi, mikäs siinä ollessa ku kelitkin meit suosii

Aurinkoo lämpöä, olosuhteet loistavat, loppusuoraa kiitäessä jokainen on voittaja

Meno tosi voimakast, perään ei anneta, tänään ollaan voittamas ja kultaa kannetaan

Kaulassa roikkuu niin et niskoihin sattuu ja KRV:ltä päähän putos voittajan hattu

Koko perhe koossa ja kesä parhain päin, kaikki turha kiire kaikki kurja taakse jäi

Tunnelmii näitä ei voi muu kuin aika stopata mut siihen asti Vuokatin vaaroilla rokataan!

Kun lähtöluvan saa, niin anna mennä vaan

Suuria unelmii lunastaa Vuokattii

Nää sanat aiheutti mulle kylmiä väreitä ekalla (ja muutamalla muullakin) kuuntelukerralla ja viime yönä sängyssä pyöriessäni päässäni pyöri mikäs muukaan kuin kyseinen kertosäe. Koko kisabiisin voi kuunnella täältä: http://www.youtube.com/watch?v=AJsLbqFVF_g

Vielä linkki yleAREENAN lähetykseen naisten sprintistä: http://areena.yle.fi/tv/1932083

Yksi isoimmista tunteista eilen ja tänään aamulla on ollut kiitollisuus, ja voisinkin kiittää valtavan pitkällä listalla kaikkia mua tukeneita ja auttaneita henkilöitä, mutta tyydyn nyt tähän hätään vain kiittämään ihan kaikkia kaikesta! Yritän jo tänään siirtää pikkuhiljaa katsettani kohti keskimatkaa ja jatkan tästä mitalista nauttimista sitten kisaviikon päätyttyä.

Vielä suuret onnittelut maailmanmestari-Mårelle ja kohta kovasti tsemppiä pitkureille!

MM-kisat alkakoon

Vuokatissa ollaan! Itse olen ollut täällä jo torstaista asti, mutta tänään varsinaiset kisat vasta alkoivat. Kaikki suomalaiset pääsivät jatkoon pitkän matkan karsinnasta ja seuraavaksi onkin sitten meidän sprintterien vuoro. Huomenna starttaan MM-kisani heti aikaisin aamulla sprintin karsinnalla, josta 15 parasta kustakin kolmesta karsintaerästä pääsee illan finaaliin. Tätä kirjoittaessanikin syyhy ja kutkutus kiemurtelevat sormiin, mutta onneksi positiivisella tavalla. Viimeinen lenkki ja pienet vetoloiset tuossa muutama tunti sitten tuntuivat oikein hyviltä ja hymyilyttäviltä. Yritän olla hehkuttamatta ja hekumoimatta, mutta onhan täällä nyt aivan mahtavaa. 🙂

Kisaseurantaa löytyy kaikissa mahdollisissa muodoissa järjestäjien sivuilta: http://www.woc2013.fi/ssl/woc.nsf/start

Lisäksi YLE:ltä voi seurata kisoja sekä tv:n että netin välityksellä, mutta tietysti paras paikka on paikan päällä! Töttöröötä vaan täysillä sitten loppusuoran varressa.