Sanottuani mannalaivalla RÖH olen koko viikon sanonut KÖH ja vielä SNIIF perään. Jotenkin elimistö tiesi, että nyt alkoi virallinen ylimenokausi eikä muka tarvitse enää olla terve. Tosin omalla toiminnalla oli (tälläkin) kertaa vaikutusta; olisihan sen kuivan paidan voinut vähän nopeammin vaihtaa kisan jälkeen päälle.
No, onpahan ainakin levätty ja kerätty intoa uutta treenikautta varten kerralla kunnolla. Myös kouluun on tullut panostettua kohtalaisesti, mikä näin ennen tenttiviikkoa olikin enemmän kuin paikallaan. Tällaisen sisällä nyhjäämisen jälkeen alkaa kuitenkin ihan huimasti arvostaa sitä tunnetta kun happi kulkee keuhkoihin ja koko kroppaan helposti. Sitä se nimittäin ei ole tehnyt, sillä vaikka kuinka hitaasti olisin portaita noussut niin puuskutus ja happo on ollut läsnä. Samoin muistelin lämmöllä sitä tunnetta, kun lihakset on kipeät treenaamisesta eikä niitä särje ihan vaan flunssan takia.
Onneksi pääsin sunnuntaina nauttimaan ihanasta syksystä Haralanharjulle rastinauhojen viennin merkeissä. Siellä käydessä kannattaa ehdottomasti aina kiivetä torniin ihastelemaan maisemia, tällä hetkellä kullan ja oranssin väreet ovat kylläkin jo haipumassa pois, mutta Längelmävesi on aina yhtä kaunis.
Suppilovahverot on hyviä.
Venla Harju 