Pojasta ehkä, mutta sinne asti ei tällä kertaa tarvinnut mennä. Juoksijanpolvesta ja sen parantamisesta löytyy tietoa netistäkin vaikka kuinka, mutta ikinä vammojen parantelua ei voi johtaa suoraan kaavoista. Siksipä kokoan tähän tärkeimmät ja vähemmänkin tärkeät toimenpiteet, joilla mielestäni oli vaikutusta polvikipujen lähtöön omassa tapauksessani. Eräänlainen sairaskertomus siis, otteet harjoituspäiväkirjasta:
29.11. Pirkkahallissa 1500:n vetoja. ”Loppuverkan jälkeen vasemman polven ulkosyrjään pientä kipeytymistä.”
30.11. Aamutreeneissä polvi tuntui. Illalla lähdin lenkille: ”Polvi oli arka ensimmäisestä askeleesta lähtien. 2min juoksun jälkeen tuli terävä paha kipu, joten kävelin. Yritin vielä juosta, mutta ei siitä mitään tullut. Juoksijanpolven venyttelyä ja vahvistusta sekä vatsalihaksia sen sijaan.” Tässä vaiheessa siis omat diagnoosit jo tehty.
1.12. ”Käsienheilutuslenkillä Hervannassa. Kyllä hien niinkin sai. Ylä- ja alamäet oli kuitenkin polven kanssa vaikeita.” Muita harjoitusmuotoja vesijuoksu ja kuntopiirit sekä punttiksella tietyt muutamat liikkeet. Lisäksi hierontoja, omatoimista reiden kaulintaa (kyllä, nimenomaan kaulimella kaulintaa) ja venyttelyjä.
9.12. Kortisonipiikki vol 1.
14.12. ”Polvi alkoi tuntua 3min juoksun jälkeen.”
18.12. Kävelylenkillä, välillä vähän hölkkää. ”Polulla polvi niksahti niin, ettei voinut varata painoa ollenkaan. Suoralla jalalla pystyi lopun etenemään.”
20.12. Fysioterapeutilla. Lantioni pettää ja vasen polvi kiertyy sisälle. Sain jumppaohjeita lantion asentoa ylläpitävien lihasten vahvistamiseksi. Lisäksi todettiin myös vasemman takareiden jänteen olevan kipeä, siis eksentrisiä voimaliikkeitä avuksi tähän.
22.12.-1.1. Ylläksellä. Vapaan hiihtoa ei pystynyt suorittamaan ollenkaan ja lumikenkäkävely kipeytti polven 50min jälkeen. Pertsaa pystyin kuitenkin vetelemään lähes norrmaalisti, joten sain vihdoin tehtyä myös pidempää VK-treeniä (vesijuoksuvedot kun joutuu pitämään melko lyhyinä hapotuksen vuoksi).
4.1. Fysioterapeutti totesi, että takareiden jänne on taas terve. Juoksijanpolven jänteen kitkutusta ja lämpölaitteella käsittelyä. Illalla voimatreenissä polvi vihloi, vaikka tein liikkeitä, jotka eivät aiemmin olleet sattuneet.
5.1. Kortisonipiikki vol 2. ”Jumppaa, kyykkyjä ja portaita niin, että sain polven vähän kipeäksi ja löydettiin ainakin toivottavasti oikea paikka piikille.”
5.-15.1. Vain sellaista liikuntaa, mikä ei tunnu polvessa yhtään, siis myös portaiden ja ylimääräisen kävelyn välttämistä. Hiihtoa tasatyöntäen, onneksi sitä oli tullut jo Ylläksellä harjoiteltua. Edelleen kovasti lantion voimistamiseen jumppaa ja hierontoja reidelle.
11.1. Polvi sanoo dramaattiset viimeiset jäähyväiset Tamppi-areenalla. ”Ennen kuin aloitin mitään ja olin laskeutumassa soutulaitteelle, polvi vihlaisi kipeästi ja taittaminenkin oli inhottavaa sen jälkeen.”
17.1. ”JUOKSUA 10min!! Eikä tuntunut yhtään polvessa!” Muutaman päivän jälkeen seuraavat parikymmentä minuuttia juoksua, muilta osin vielä vain korvaavaa harjoittelua.
24.1. Ensimmäinen kunnon juoksuharjoitus, 4*5*200m. Juuri ja juuri jaksoin pitää juoksuasentoa yllä tuon 200m kerrallaan.
Tässä kohtaa voisin hehkuttaa, kuinka hirrrrveän hienoa oli päästä taas juoksemisen makuun tauon jälkeen, mutta sehän nyt on faktan eli faktuurin veroinen tosiasia eli yleinen tieto. Kiitos fyssarille (Jorma Eerola), eurosportsmassagecollegen hierojille ja Heidille! Kiitos myös kaulintavinkistä Lindeqvistin Markukselle ja innokkaasta toteutuksesta Pipolle.
Soppelisti huomenna alkaa lämmin tai suunnistusajattelun kannalta jopa kuuma jakso Portugalissa. Maastot antavat mahdollisuuden ajaa kompassin käyttöäni lähemmäs automaatiota sekä suunnistustekniikkaani aggressiivisemman havainnoinnin ynnä etenemisen kautta yksinkertaisemmaksi ja samalla nopeammaksi. Kilpailujen (18.-21.2. POM ja 25.-26.2. XIII MOC) osanottajat mahdollistavat vertailun maailman kärkeen parahultaisesti, joten palaute tulee olemaan välitöntä.
Venla Harju 