Vaikka leireille harjoittelemaan mennäänkin, niin ei se estä nauttimasta muustakin kuin suunnistuksesta. Kuten Auringosta. Ja Ruoasta.
Maajoukkueleireillä olemme usein täysihoitomajoituksissa, joissa paikallinen emäntä valmistaa meille paikallista ruokaa kahdesti päivässä. Näin maan ruokakulttuuriin pääsee hyvin sisälle, inessiiviin. Tällä kertaa, kun kyseessä on Unkari, on mielikuvitus saanut laukata villinä keksiessämme ruokalajien sisältöjä. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Päivä 1.
Lentokoneessa suhteellisen urheilijaystävällinen sämpylä (ei purrut eikä ilkkunut). Matkalla kaarsimme kultaisten kaarten sijaan vaihteeksi BurgerKingin kyltin alle. Kanasalaatti ei mainittavasti eronnut Donan vastaavasta. Illalla päästiin majoituksessa itse asiaan istuutuessamme (kärsimättöminä) odottamaan kolmen ruokalajin päivällistä. Odotusten vastaisesti alkuun tarjoiltiin salaatti, mikä on melko harvinaista näinkin tirisevässä maassa. Pääruoalla lihan seurana luulimme saavamme kukkakaaleja, mutta veitsen upotessa möhkäleisiin, paljastuivatkin ne knöödeleiksi. Jälkiruokana suklaamussua ja marjoja.
Päivä 2.
Reippaat alamäkivedot
Aamupaloilta ei paljoa ole tottunut odottamaan pohjoismaiden ulkopuolella reissatessa. Tällä kertaa vastassa oli siis yllätys, sillä pöytiin oli katettu lukuisia erilaisia leipiä, jugurtit, murot, kahvit, mehut, munat, hedelmät ja leivänpäällisinä juustot, kinkut, metvurstit (nähtiin muuten eräällä pellolla niin paljon hevosia, että taisi siinä olla lihakarja kyseessä..) sekä kaikista suurimpana poikkeuksena normaaliin eurooppalaiseen aamupalaan: vihanneksia! Lounaalla aluksi maistuva (ihan oikeasti) kaaliliemi krutonkien ja juuston kera, seuraavaksi kasvisrisottoa, sitruunaista kalaa sekä kinkkupastaa ja lopuksi valtava leivos. Päivällisellä ensimmäiseksi eteemme tuotiin jälkiruoan näköinen annos täytettyjä lettuja, mutta sisältä paljastuikin joitakin mahdollisesti lihasta valmistettuja murumaisen koostumuksen omaavia pieniä palleroita. Kastike oli jälleen hyvää. Pääruokana kanakastiketta ja friteerattuja perunamuusipötkelöitä, jälkipalaksi hedelmälajitelma.
Päivä 3.
Kisapäivä, siis aikainen aamupala ja lounaalla nälkäisiä urheilijoita. Alkukeitoksi kauhottiin lientä herneillä ja isoilla lihapullilla, joista erinäisten maisteluiden seurauksena löydettiin selvä maksan aromi. Pääruoaksi tarjoiltiin sekä jauhelihapastaa, jonka päälle oli keottu porsaanleikkeet, että lohkoperunoita ja leivitettyä jotakin. Ehdotuksia sateli: kalaa, kieltä tai mahdollisesti sieniä. Viimeinen ehdotus sai eniten kannatusta, varsinkin illan mittaan, sillä myrkkysieniähän ne taisivat olla. Tästä syystä en päivällistä ollut todistamassa, kuten ei moni muukaan. Ikinä ennen en ole päässyt todistamaan minkään ruokamyrkytysörkin näin onnistunutta maajoukkueen (+KR:n miesten) deletointia näin laajalla rintamalla (22 kaatunutta/ 2 survivoria). Oireet vaihtelivat, vessat pysyivät lähellä.
Päivä 4.
Kaikille ruoka ei vielä aamullakaan maistunut, mutta ilmeisesti emäntä koitti hyvitellä tätä pikku vastoinkäymistä tarjoamalla suklaapatukoita ja kolaa jokaiselle. Lounaalla vihannesknöödelikeitto toi ulkonäöltään elävästi mieleen edellisiltaiset tutut toiletin puolelta. Pääruoan perunat saatiin nieleskeltyä jotenkin, lihakääryleviipaleet huonommin. Kääryleistä erotti pekonia, ehkä porsasta, ehkä maksaa, ehkä jauhelihaa, ehkä jotain muuta. Yleisön toivoma jälkiruokajäätelö sai aikaan debattia maidon hoitavasta vaikutuksesta mahaongelmiin, lopullista faktaa ei saatu selville. Illallisen alkusalaatti heitti esille uuden pohdinnan: onko rucola pestävä aina huolellisesti, kuten suomalaisissa salaattipurnukoissa kehotetaan? Miksi, onko vaarana listeria vai ehkä salmonella? Kokonaisuudessaan illallinen oli viikon suomalaisin ateria: sekasalaatti, kanankoivet, riisiä, keitettyjä kasviksia ja hedelmäsalaatti.
Päivä 5.
Ai että, kyllä vihreä liemi osasi olla hyvää, varsinkin vedettyäni ensimmäisen onnistuneen harjoituksen mahataudin jälkeen. Tyhjennysharjoitukset pukkasivat kulkua yhdelle jos toisellekin aamupäivän tasaisen maaston treeniin. Keiton terveyspisteetkin hipoivat kattoa, kun mauiksi tunnistettiin ainakin parsa ja pinaatti. Perunamuusi ja friteeratut kalapalat eivät aiheuttaneet tykytyksiä, mutta jäätelön kanssa tarjoillut sen seitsemän sortin minileivokset olivat mielenkiintoisia jo ulkonäöltään. Illallisen salaatti (lisänä toki mahdollisesti katkaravulta maistuvaa töhnää) , röstiperunat ja kunnon perinteinen lihapata sopivat suomalaiseen suuhun, mutta suklaakastikkeessa uinut jäätelöpallon kokoinen jälkkäriköntti, joka paljastui lähemmällä tarkastelulla pikemminkin voipalloksi, jakoi mielipiteet.
Päivä 6.
Kova viestiharjoitus sai veren kiertämään siihen malliin, että meinasi nälkä jo kolkutella parin päivän poissaolonsa jälkeen. Niinpä tuli maisteltua kahta erilaista alkuun tarjoiltua keittoa (sieni-kasvis ja mausteinen liha-papu) kohtuullisesti. Ne, jotka säästelivät tilaa pääruokaa varten, saivat kokea ehkä viikon hämmentävimmän yllätyksen: seuraavaksi pöytään kannettiin munkkeja&hilloa sekä mannapuuroa&mokkakastiketta. Toisaalta ainakin eräs JH vaikutti oikein tyytyväiseltä aterian saamaan käänteeseen. Itse kaipaamaani raikkautta ateriaan toivat tuoreet mansikat, ananassiivut ja muut jamskuhedelmät. Näin myös ensimmäistä kertaa omin silmin kiivin syömisen kuorineen, rohkaistuin kokeilemaan itsekin ja tykästyin: oi kuinka helppoa! Jos lounaalla jäikin lihansaanti vähäiselle, niin illalla tilanne korjautui, sillä saimme samalla kertaa sekä porsaan että naudan pihvejä, ja täällähän kaikkea saa niin paljon kuin haluaa. Lisukkeena kasvismöysserö (tomaatti, paprika, munakoiso, kesäkurpitsa, sipuli ym) ja valkoinen maissikastike. Jälkiruoka oli ilmeisen traditionaalinen lätty täytettynä makealla raejuuston kaltaisella soseella ja valeltuna juoksevalla rahkan makuisella kastikkeella.
Päivä 7.
reitinvalintaa
Kahvia ne ei vaan vieläkään osaa aamupalalla tuoda heti pian ja kaikille. Kakkosen ladun jälkeen tiluliemimäistä tomaattikeittoa sai lapata urakalla, onneksi rucola antoi hieman ryhtiä. Knöödeliaineesta oli tällä kertaa pyöräytetty erehdyttävästi ohraryynirisoton näköinen lisäke voitaikinan sisään piilotetuille kanafileille. Myös koko viikon odotettuja lohkoperunoita nautittiin hyvällä ruokahalulla, tosin ketsuppia oli välttämätöntä pyytää, kuten suomalaisilla on tapana. Illalla salaatin jälkeen saimme jo tutuksi tulleita knöödelijauhopalleroita, friteerattuja perunapötkylöitä ja vielä kasvis-riisisekoitustakin lisukkeeksi lihakastikkeelle (hyvää) ja pihveille, jotka oli kuorrutettu persikanpuolikkailla ja juustolla. Ähkyn sai vältettyä juuri ja juuri. Jälkkäri lennätti jälleen hämmästyneitä katseita ilmoille, sillä ensisilmäyksellä eteemme tuotiin täysjyväspagettia kermavaahdolla koristeltuna. Lusikka kuitenkin upposi spagettiin ja loppupäätelmäksi muodostui: punssilla maustettua marsipaania.
Päivä 8.
Viimeiseen ateriaamme oli panostettu heti kattauksesta lähtien. Tulos oli tämä: 1. sekasalaatti 2. makaroni-lihakeitto ja minimunia (viiriäisen??). Lihasta löytyi ruotoja (taisi siis olla lintua) ja munat maistuivat munilta. 3. lihaa paneroituna ja täytettynä sipulitäytteellä, ranskiksia ja hapankaalilisuketta. 4. appelstruudeli. Loppukukkuraksi vielä kulaukset paikallista kuohuvaa, niin avot.
Tämä on teksti, jollaista harva mies harjoitusleiristään kirjoittaisi. No, minä en ole mies.
Extrana rastipiste viimeisestä harjoituksesta. Tulosuunta koillisesta. 
Venla Harju 