21.4. Silja-Rastit, keskimatka
Alku lähti kankean varmasti liikkeelle. Isoimpana syynä tähän mielessä kammotellut edellisvuoden katastroofi (2011 virhettä 6min40sek, reittihärveli). Toisena syynä kylmyyden aiheuttamat niagarat silmieni edessä, ei ollut helppo saada kartasta selvää. Kokonaisuudessaan suoritus oli kuitenkin perusvarma, näin kevään ensimmäiseen suomalaiseen kisaan kuuluvien pikkupysähdysten ja turhien kaarrosten höystämä. Virallista virhettä laskisin tulleen sellaisen 15 sekuntia. Happi ei oikein tuntunut kulkevan ja vingunta alkoi jo pari kilometriä ennen maalia. Lisäksi ihmetytti viimeiselle rastille jäämäni ylimääräinen 10 sekuntia, sillä yleensä olen pystynyt lopussa helpolla välillä vielä puristamaan irti vähän enemmän. No, tästä vasta kuntohuippuun tähtäävät täsmätreenit alkavat.
28.4. FinnSpring, pitkä matka
Tavoitteenani oli päästä EM-kisoihin keskimatkalle ja sprinttiin, joten en tuntenut paineita FinnSpringin suhteen. Jotenkin maasto houkutteli korpimaisuudellaan siinä määrin, että oikein odotin pääseväni juoksemaan. Tämä ei ole fiilis ihan jokaista pitkän matkan kisaa ennen, yleisempää on pieni pelko voimien riittämisestä loppuun saakka. Pienet lumilämpäreet ja sukkien kastuminen eivät haitanneet omaa menoani ollenkaan, en sitten tiedä onnistuinko jotenkin ihmeen kaupalla välttämään kaikki ne paikat, joista muut valittivat.. Suunnistus ei pysynyt koko aikaa sujuvana (kartan tihrustamista ja odottamattomia mäkiä), mutta juoksu kulki! Ison virheen tein rastille 8 ja heti perään yrittäessäni juosta menetettyä aikaa kiinni pari pienempää. Juomarastilla pidinkin sitten kunnon hengähdystauon (+28sek nopeimpaan) ja loppumatkan suunnistin hyvin. Virhesarakkeeseen kirjoitin 4.15.
1.5. Turku Sprint, sprintti
Tällä kertaa jännitti enemmän, sillä voin myöntää tavoitelleeni voittoa (paranemisia Minnalle!). Alun säksätyksessä jäämäni sekunnit pistän jälleen ainakin osittain kovan silmien vuotamisen ja vesiverhon piikkiin. Kartan lisäksi en meinannut nähdä rastimääritteitä, jotka kuitenkin viimekertaisen sprinttihylkäyksen muistuttamana halusin katsoa. Venttiilit olivat muutenkin poikkeuksellisen auki, sillä naaman muistakin aukoista tulvi kovasti yli. En siis ollut lukenut rataa eteenpäin ja rastilla 6 jouduin pysähtymään. 7 oli sijoitettu ovelasti ja menin reitinvalinnassa vipuun, 15sek takkiin. 9-10 välillä oli kaksikin paikkaa, joissa sprinttisääntöjen tuntemisesta oli hyötyä: rastilta sai lähteä suoraan pensasaidan läpi ja kympille sai kiivetä aidan yli (kuva esimerkillisestä ylityksestä täällä), kunhan kiersi kielletyksi jyrkänteeksi merkityn penkan osan.
Sallittu pensasaita, kielletty jyrkänne
Pidemmällä 11-12 välillä tötöilin hieman, kuten moni muukin, sillä jäin nopeimmalle vain sekunnin. Päättelisin suoran mäen ylityksen olleen nopein, sprintissä noita metsävalintoja vain tulee välteltyä, jos vain mahdollista. Loppukaan ei mennyt aivan nausteriin, mutta puristus riitti. Virhesumma 32 sekuntia. Viime vuonna tein ainoastaan Kuhmon Euromeeting-sprintissä enemmän virhettä, ja juoksin kuitenkin viime kauden aikana 13 sprinttikisaa täydellä yrityksellä. Sijoitukseen olen tyytyväinen. Ja kisassa käyttämiini tuliteriin kenkiin. 😉
Seuraava viikonloppu vietetäänkin Ruotsissa! Ja sitä seuraava! Ja sitä seuraava!
Venla Harju 