Jännää kerrakseen

Palataanpa vielä hetkeksi viime perjantain tunnelmiin. MM-katsastus Keskustorilla nostatti omat tärinätasoni huippuunsa, eikä rastimääritekotelo meinannut osua 2min ennen lähtöä ranteeseen sitten millään. Lähtöpaikka tuli aika tarkasti tietoon lähtökynnyksen sijainnin julkistamisessa, ja näin pystyin ennakoimaan radan alun kulkevan Näsikallion puistossa. Tiesin, ettei puistikko ole aivan helpoimmasta päästä, vaan jyrkännettä ja puskaa tulee riittämään, eikä vauhtia näin ollen kannata heti avata täysillä. Rata kulki hieman enemmän puistossa ja vähemmän sisäpihoilla, mitä suunnittelin, mutta muutama perus korttelireitinvalinta ja -toteutus ehti välissä olla ennen erikoisempia miljöitä. Toki olen tutustunut Väinö Linnan ja Frenckellin aukioihin vuosien aikana, mutta ratamestari oli onnistunut tekemään reitinvalinnoista niin kiperiä, ettei tuttuudesta siinä kohtaa ollut apua. Tässä vielä linkki Tampere Gamesien sivuille ja tarkempi selostukseni sprintistä:

K-1-2-3: Suunnistus ei ollut kovin vapautunutta, mutta pysyi kuitenkin muutaman metrin edellä niin, ettei tarvinnut pysähdellä.

3-4: Katsoin kartasta, ettei nenän päällä ole kiellettyjä kohteita, ja päätin mennä suoraan. Maasto oli kuitenkin niin puskaista ja vaikeakulkuista, että tulin kiertäneeksi tietä pitkin, enkä hahmottanut rastin sijaintia ollenkaan. Tästä syystä pysähtelyä ja jyrkänteiden varomista, ajanhukkaa 10sek. Olisi pitänyt tulla rastille vasemmalta, jyrkänteiden alla.

4-5: Tulin puskien välistä oikeasta kohtaa, mutta en nähnyt lippua. En ollut katsonut rastipistettä kovinkaan huolellisesti, sillä sprintissä rastit ovat usein näkyvillä paikoilla, mutta tällä kertaa puita oli edessä. Hetki meni ihmetellessä, kunnes tajusin mennä lähemmäksi puskaa. Tappiota 10sek.

5-6: Ehdin jo juosta suoraan niin pitkälle, ettei enää kannattanut kaartaa vasemmalle polulle, joten jouduin ryömimään jyrkän mäen ylös. +5sek. Tässä vaiheessa kisaa johti Katri (lopulta hyl) ajalla 3.21 ja seuraavana Saila 3.24. Itse olin Katria jäljessä 22sek.

6-7: Nyt pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan! Tarkistin seuraavalta väliltä, että Tallipihan läntinen portti on merkattu avoimeksi, ja valitsin reittini sieltä.

9-10-11: Valitsin jostain syystä molemmissa pidemmät reitit, mutta en jäänyt merkittävästi nopeimmille. Ehkä yksinkertaisuus kannatti.

11-12-13-14: Keskittynyttä toteutusta.

14-15: Luulisin, että rastilta olisi pitänyt lähteä oikealle TAI tulla rastille 15 vasemmalta. Nyt tein ässää ja vielä takakierronkin, joka harvoin on lyhyempi. Tossu taisi kuitenkin liikahtaa, sillä jäin Haajaselle (nopein) vain 2sek.

Jännät paikat

16-17: Luulin etukäteen tamperelaisena tietäväni, että Satakunnankadun ali EI pääse kosken länsipuolelta, mutta ostoskeskuksesta olikin avattu sisäreitti portaineen. Laskeskelin myös, että kosken ylityksessä tulisi liikaa puhdasta juoksua, joten itäpuolelle ei mentäisi, mutta niinpä vain pahisreitinvalinta oli tuohon lykätty. Halusin välttää oikean reitinvalinnan epämääräisyydet puistossa, joten valitsin jälleen helpomman toteutuksen. Tällä irtosi välin pohjat.

17-18: Tiesin miten sillat ja alikulut noilla kohdin menevät, joten pystyin keskittymään reitinvalintojen tekemiseen. Saattaa kuitenkin olla, että tämä väli olisi pitänyt tulla siksakkia katoksen alta ja aukion läpi rastille. Näillä kohdin alkoi hapot puskea siinä korvien korkeudella.

18-19: Edellämainitusta syystä en enää tajunnutkaan, että portaat ovat niin kaukana rastista ja takakierrosta tulee pitkä. Luulin pystyväni nousemaan ylikulkusillan kohdalta rastille. On vaikea sanoa, olisiko pitänyt palata samaa reittiä takaisin ja tulla 19:lle puiston poikki, sillä olin kuitenkin (mielestäni yllättäen) välin nopein.

19-20: Hapot + näin Sailan selän + lyhyt väli = virhe 5sek.

Loppu tuli hulluna puristaen ja loppusuoralla jo vähän iloiten, sillä kuulin kuulutuksesta tulevani kärkeen. Tunne oli yksinkertaisesti mahtava.

Ei tuo leimaus livenä nyt NOIN hitaalta tuntunut..

Matkan varrelta

MC-katsastuslauantaina jalat olivat kipeät mutta mieli korkealla, ja onnistuin tekemään melko hyvän keskimatkan suorituksen Pinsiössä. Virhettä tuli kuitenkin 30sek (5. rastille) + 50sek (10. rastille), joten mikään huippujuoksu se ei ollut, mutta voitto mikä voitto. Reittihärvelissä reittini.

Ylihuomenna saattaa taas jänskättää, ehkä noin 10 kertaa enemmän kuin Tiomilassa. Venlojen viestin (huippu)ankkuroinnista on nimittäin tullut unelmoitua vähintään 12 vuotiaasta lähtien. Siispä nyt nauttimaan tilaisuudesta! Hii.

Ponsan yhteislähtötreenin voittotuuletus

Naattia

On se vaikeaa. Nauttiminen. Aina haluaisi olla vielä parempi, ja jos joskus on paras, ei oikein kehtaisi sillä retostella.Viimeisen kuukauden kohokohtana juoksin EM-kisoista sijan 10 sprintissä. Paras sijoitus kansainvälisissä kisoissa tähän asti, ja silti en oikein täysin ollut tyytyväinen, sillä virheet vähentämällä olisin tavoitellut top6:sta. Nauttiminen jäi siis hieman vajavaiseksi. Myös SM-sprintin jälkeen tuntemukset olivat hieman puolittaiset. Suoritus oli hyvä, mutta juoksu ei ollut lentoa, enkä saanut aivojakaan näin ollen sumentumaan, kuten yleensä on sprintissä mulla ollut tapana. Nälkä siis todella kasvaa syödessä, sillä viime vuonna olisin nauttinut nelostilasta selvästi enemmän.

Aina ei lenkillä käyntikään ole pelkkää nauttimista, varsinkin jos tuntee olevansa ihan naatti. Maajoukkueen lyhyellä visiitillä Ranskaan pari viikkoa sitten naatti-oloani lievensi maisemat, maastot ja aurinko, joten matkailusta nauttiminen onnistuu yhä. Täällä kotona olen nauttinut lenkeillä uusista tyylikkäistä nonamen vermeistä, vihreästä metsästä ja lintujen laulusta. Vaikka noilla kuteilla tuntuu, että kuuluu juosta kovaa, olen uskaltautunut myös hidastamaan, kun siltä on tuntunut.

Kouluhommat tältä lukuvuodelta on jo aikaa sitten hoidettu, joten muutamaan kuukauteen ei tarvitse lukea karboNaateista. Lantun Naatteja ei ole tarvinnut ennenkään syödä. Kotona pelkään edelleen, että ulkoa tuleva sora raapii naarmuja lamiNaattiin. Rauta-arvojani koitan ylläpitää sekä satunnaisella rautalisällä että piNaatilla.

Huominen TampereGames-sprintti jännittää oikein mukavasti. Harva pääsee suunnistamaan kotikaupunkinsa keskustaan ja vielä näin isoon tapahtumaan! Siitä lähden nauttimaan. Sitä ennen tänään mennään naattimaan rillaamisesta Nurmiin.