Kuinka polttaa itsensä loppuun urheilemalla – ja selvitä siitä

(Huom. Teksti saattaa sisältää pieniä määriä kärjistystä ja sarkasmia. Kuvituksena kuvia viime vuodelta.)

  1. Harjoittele hyvin. Pysy terveenä. Syö hyvin terveellisesti. Analysoi tekemisiäsi hyvin. Tee töitä urheilun eteen niin paljon kuin osaat.
  2. Näiden seurauksena: menesty paremmin kuin uskoitkaan.
  3. Ihmettele, kuinka voisit edelleen tehdä kaiken paremmin kuin ennen, jotta pärjäisit vielä paremmin, vaikka olet jo aikaisemmin pistänyt kaiken tahtosi likoon.
  4. Ajattele olevasi urheilijana roolimalli kaikille ja hymyile aina vastaantulijoille lenkillä ja urheilutapahtumissa.
  5. Ajattele, että urheilu on työsi, sillä saathan siitä jo korvauksenkin. Ja töihinhän mennään, vaikkei huvittaisi.
  6. Mene treeniin, vaikka väsyttäisi. On mahdollista, että harjoitus onnistuu väsymyksestä huolimatta. Tee näin, vaikka olisi väsyttänyt jo monta päivää, tai oikeastaan jo monta viikkoa.
  7. Tee treeni loppuun, vaikka kuinka väsyttäisi. On mahdollista, että kulku paranee harjoituksen aikana.
  8. Tee treeni loppuun, vaikka itkettäisi. Itku on vain heikon hetken merkki ja sen voi niellä moneen kertaan.
  9. Jatka tätä riittävän kauan, kunnes joku huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.

Urheilija on vahva kaikin tavoin ja aina. Urheilija pyrkii aina vain parempaan ja parempaan. Urheilija ei luovuta. Urheilijana pystyn tekemään kaiken mitä menestymiseen vaaditaan ja vähän enemmänkin. Pystyn harjoittelemaan, jättämään rasittavat urheilun ulkopuoliset menot minimiin, syömään täsmälleen oikein, olemaan mukana talkoissa ja hymyilemään. Lisäksi pystyn siinä sivussa hieman opiskelemaan ja mahdollisesti myös pelastamaan maailman huolehtimalla epäekologisten tekojen seurauksia.

En tainnut pystyä.

20151102_125739

On kovin vaikeaa kirjoittaa mielen ongelmista, sillä tuntuu, että pelissä olen enemmän minä itse, eikä vain jalkani. Nyt koitan kuitenkin päästä omasta häpeän tunteestani oikeasti yli kertomalla vastoinkäymisestä nimeltä uupumus. Lähes kaksi vuotta olen totutellut ajatukseen, että ajoin itseni burnoutiin, poltin loppuun, sain keskivaikean masennuksen oireet ja väsyin yli väsymyksen.

Jaksamisen ja tsemppaamisen kumilanka, jota olin venyttänyt pikkuhiljaa niin kauan kuin muistan, katkesi lopulta 2014 Italian MM-kisojen jälkeen, tai oikeastaan jo keskimatkan loppulenkillä. Maalissa Katja kysyi kysymyksen, johon rehellisen vastauksen tajutessani kauhistuin, mutta samalla ehkä jo aavistuksen huojennuin, sillä ehkä tämän selvittäminen ratkaisisi minua sitä ennen jo pidemmän aikaa vaivanneet ”kummalliset” väsymykset ja heikotukset. Pari viikkoa MM-kisojen jälkeen lomailin (lomailuuni kuuluu kyllä urheilua, muttei suunnitelmallisesti) ja siitä piristyneenä teimme harjoitussuunnitelman syksyä kohti, mutta eihän se aivan riittänyt. Ensimmäisellä suunnitelman mukaisella PK-lenkillä väsyin, hyydyin ja itkin.

20151101_134201

Syksyllä 2014 hain apua toimintakykyni palauttamiseen YTHS:n kautta, ja talvella pääsin huippu-urheilua ymmärtävän psykoterapeutin asiakkaaksi. Koska psykoterapian hakeminen kestää monta kuukautta, ja tarvitsin apua mieluiten heti, sain onnekseni tukea urheiluakatemian urheilupsykologilta näille kuukausille. Pystyin suorittamaan syksyn aikana jonkin verran opintoja, vaikka keskittymisen kanssa oli normaalista poikkeavia vaikeuksia. Liikkumisen kanssa oli suuria vaikeuksia, vaikka satunnaisesti se vähän kulkikin, mutta harjoittelusta ei ollut pitkään aikaan kyse. Erityisen koville otti, kun jouduin jättämään mm. SM- ja MC-kisoja väliin. Kaikista kurjinta oli kuitenkin se, etten tuntenut minkäänlaista hyvää oloa edes niillä rauhallisilla polkulenkeillä, joilla normaalisti käyn nautiskelemassa. Pohdin tosissani koko urheilutouhun lopettamista.

Urheilupsykologin kanssaan olimme aiemmin ja nyt myöhemmin jälleen keskittyneet nimenomaan kilpailuissa menestymiseen tarvittaviin taitoihin, mutta tuona 2014 syksynä ja viime vuoden aikana psykoterapeutin kanssa keskityimme sellaisiin ajatus- ja käytösmalleihin, joiden avulla voisin voida paremmin ylipäätään. Olenkin ymmärtänyt tänä aikana paljon itselleni uusia asioita ja koen seisovani tukevammin omilla jaloillani omana itsenäni. Toki jo viime vuoden aikana sain todeta, että vahvempikin olo voi horjua, varsinkin, jos palaan käytökseni ja ajatusteni kanssa samoihin uomiin kuin aiemmin.

Vielä loppuun muistutus itselleni ja muille suorittajille: On kovin helppo katsoa harjoituspäiväkirjasta mennyttä harjoittelua ja todeta sen perusteella, että en voi olla väsynyt ja treenin on kuljettava. Paljon vaikeampaa on kuunnella väsynyttä itseään ja muuttaa suunnitelmia, sillä itsen sisällä oleva suorittaja-minä haluaisi tehdä kaiken vähintään suunnitelmien mukaan. Tottakai huippu-urheilu on välillä kovaa puurtamista, mutta siinä vaiheessa, kun yrittää vain selvitä taas yhden harjoituksen loppuun itkemättä, pitäisi niiden kuuluisten hälytyskellojen soida. Tavoitteellinen urheilija pystyy kuitenkin usein puhumaan vaikeat tilanteet itselleen parhain päin ja jatkamaan toivon kanssa elämistä. Toivomisen sijaan kehottaisin kuitenkin toimimaan siten, että vaikeasta tilanteesta päästään oikeasti eteenpäin eikä vain siirretä ongelmaa, kuten itse pitkään tein.

tiomila2015

Väitän, että urheilun suoritus- ja menestyskeskeinen ajatusmaailma altistaa uupumiselle jo sinällään, mutta pyrkimällä muokkaamaan ajatustapojani järkevämpään ja sallivampaan suuntaan, yritän hallita tämän haasteen. Tässä muutamia kohtia, joiden kehittämiseen olen asiantuntijoiden avulla viime vuoden aikana panostanut ja tulen opettelemaan todennäköisesti koko ikäni:

Stressaaminen. Saan käydä tulevan stressaavan tilanteen mielessäni läpi muutaman kerran, mutta en anna itseni lipsahdella jatkuvasti jännittämään tulevaa.

Murehtiminen. Voin käydä jälkikäteen epäonnistuneen tilanteen läpi, mutta en anna itseni jäädä rypemään virheen tai huonon treenin kauheudessa enkä ainakaan suurentele sitä. Jos sanon jotain hölmösti, kukaan muu tuskin muistaa sitä enää kohta.

Vastuuntunto. Koitan oppia, etten ole vastuussa muiden ihmisten tekemisistä, eikä minun tarvitse niitä ylettömästi ajatella. En ole vastuussa myöskään siitä, että kaikilla muilla olisi hyvä mieli ja asiat hyvin, vaikka voinkin siihen yrittää vaikuttaa.

Venlat_2015

Esimerkillisyys. Olen hyväkäytöksinen, mutta minun ei tarvitse toimia aina ja joka tilanteessa täsmälleen kultaisen käytöskirjan mukaan. Minun ei tarvitse hymyillä kaikille vastaantulijoille lenkillä, jos ei siltä tunnu. Minun ei tarvitse olla mukana kaikissa talkoissa ja tapahtumissa, vaan voin mennä niihin silloin, kun voimani riittävät. Minun ei tarvitse kirjoittaa blogitekstejä, ellen halua.

Hyväksyminen. Haluan oppia edelleen vahvemmin olemaan oma itseni ilman, että harmistun siitä. Minun ei tarvitse sanoa mitään, jos ei huvita. Jos itku meinaa nousta pintaan, se vain tarkoittaa asian merkitsevän minulle jotain, eikä sitä tarvitse hävetä.

2015, vappupiknik

Vaikka tämä kliseistä onkin, niin nyt voin jo sanoa olevani kiitollinen tästä vastoinkäymisestä, jonka avulla opin hyvin paljon itsestäni ja jonkin verran muistakin. On hyvin mahdollista, että olisin jossain vaiheessa elämääni törmännyt tähän kuitenkin, joten parempi näin aiemmin! Kiitos vielä Katjalle, joka herätti tajuamaan tilanteen vakavuuden sekä läheisille, jotka ovat kestäneet huonoimmat hetkeni ja kuunnelleet ajatuksiani, kun olen niitä halunnut selventää. Ymmärrän myös, että tämä voi tulla yllätyksenä joillekin, sillä olen ollut mukana maajoukkueen toiminnassa suurimman osan tästä ajasta, mutta pidin ja pidän sitä kuitenkin oikeana ratkaisuna. Eihän jalkavammaisiakaan tiputeta maajoukkeryhmistä ulos vamman ajaksi. 🙂 Suomipaidassa kisoja juostessani olen aina yrittänyt ja tulen yrittämään parhaani.

Sen lisäksi, etten enää halua ”salailla” tätä, julkaisen tämän tekstin toivoen, että uupumuskokemukseni kertominen auttaisi jotakuta (mahdollisesti nuorta urheilijaa, ehkä vanhempaakin) näkemään oman tilanteensa jo ennen kuin kova uupumus iskee. Sieltä on sitä vaikeampi nousta, mitä kauemmin sitkistelee. Haluan myös oikaista käsityksen siitä, että olisin treenannut liikaa ja ajautunut siksi ylikuntoon (vaikka samankaltaisia oireita toki koinkin), vaan päädyin väsymystilaan ennen kaikkea pääni sisäisten asioiden takia.

Nyt lähden tämän julkaisun myötä asteen kevyemmällä mielellä kohti kesän kisoja!

IMG_4806

JK. Osoitteesta http://worldcup2016.pl/live-center löytyy viime viikonlopun Puolan maailmancupin tuloksia. Saavutin keskimatkalta urani parhaan sijoituksen, 5. ja sprintistäkin oivan 14. sijan. Kahden viikon päästä kansainväliset kisat jatkuvat Tsekissä EM-kisoilla, mutta sitä ennen vietetään vielä kiva 10mila-viikonloppu Falunissa Punahilkkojen kanssa!

Mainokset