Vertailua

Aina pitää verrata. Omiin edellisiin tuloksiin, muihin, normaaliuteen. Pitää olla parempi kuin ennen tai muut tai kuin oikeasti on. Itselleni ainakin yksi suurimmista motivaatiotekijöistä urheilussa on kehittyminen, mikä tarkoittaa vertailua aikaisempaan. On hieno tunne, kun omat ennätykset parantuvat. Juoksin tiistaina ennätykseni ratavitosella, 18.06, kun edellinen ennätys ja samalla edellinen 5000m juoksu radalla oli kahden vuoden takainen 18.32. Kuitenkin menin heti vertaamaan tulostani muihin AV-tilastotuloksiin, joten aivan puhtaasti omaan kehitykseen nojaavaa ei motivaationi ole.

Olen yrittänyt päästä eroon turhasta vertailusta muihin ihmisiin, sillä se aiheuttaa stressiä ja riittämättömyyden tunnetta väkisinkin. Aina löytyy joku kauniimpi, iloisempi, sosiaalisempi, mielenkiintoisempi, siistimpi, nopeampi, kestävämpi tai älykkäämpi henkilö. En tässä ole täysin onnistunut, mistä esimerkkinä toissapäiväinen esiintymiseni Sportmagasinetissa. Jos olisin miettinyt vain itseäni, olisin vastannut kysymyksiin suomeksi, mikä olisi ollut helpompaa (vaikka suullinen ulosanti ei ikinä ole mulle helppoa), mutta halusin näyttää muille selviytyväni kouluruotsilla haastattelusta. Sen verran takeltelevaa ruotsini oli, etten taida laittaa tähän linkkiä Areenan Sportmagasinet-lähetykseen.. Mietin varmaan liiankin usein mitä muut minusta ajattelevat ja yritän toimia niin, että ne ajatukset olisivat mahdollisimman positiivisia. Kaupissa ylämäkiä tulee juostua ylös hieman reippaammin kevyilläkin lenkeillä siksi, etteivät muut lenkkeilijät pitäisi suunnistajia ihan lahnoina, sillä pelkään heidän tunnistavan minut. 🙂 Tämä aiheuttaa välillä pieniä jännitteitä oman pään sisälle, mutta onneksi useimmiten ei tarvitse hävetä. Ja ehkä se itsensä ylittäminen ei edes ole mahdollista, jos ei ikinä tee sellaisia asioita, jotka ensiajattelulta tuntuvat epämiellyttäviltä.

Näin kesän lopun lähestyessä on mukava muistella miellyttävimpiä kuvattuja hetkiä:

WP_20130622_016

Anna sitä Mäkrää

Anna sitä Mäkrää

MM:ien jälkeen saattoi soudella tyytyväisenä

MM:ien jälkeen saattoi soudella tyytyväisenä

Meidän ensimmäiset Tunturisuunnistukset

Meidän ensimmäiset Tunturisuunnistukset – pientä koukkua, mutta äärimmäisen kivaa!

 

Tässä vielä syksyn kisakalenterini:

  • 7.-8.9. SM-pitkä
  • 13.-14.9. Sprinttileiri (2 henk.koht. sprinttiä ja parisprinttiviesti)
  • 21.-22.9. SM-keskimatka ja SM-viesti
  • 24.9.-6.10. maajoukkueleiri Italiassa ja maailmancupin finaalikisat Sveitsissä
  • 12.10. 25Manna

WP_20130619_004

MM-PRONSSI!

Huhhuh nimittäin ihan mielettömät fiilikset. Ei tässä voi kuin siteerata Sinistä Ylivoimaa:

Ollaan menos täysil Vuokattiin asti ja matkal kyl löytyy joka ikinen rasti

Varmasti o hienoo MM-kotiskaboist puhuu joka tienoo se on parast ajanviettoo

Mestarit metsien, kaduilla sprinttien

Teräkunto päällä ei säästellä voimii, on mittarit punasel mut jäähdytys toimii

Lisää sitä vauhtii kohti mitaleita, kuvia ei kumarreta ollaan sankareita

Ankara taistelu, tositilanteita, kun maailmanranki menee uusiks tällä kisakeikal!

Kun lähtöluvan saa, niin anna mennä vaan

Suuria unelmii lunastaa Vuokattii

2013 suunnistuksen vuosi, mikäs siinä ollessa ku kelitkin meit suosii

Aurinkoo lämpöä, olosuhteet loistavat, loppusuoraa kiitäessä jokainen on voittaja

Meno tosi voimakast, perään ei anneta, tänään ollaan voittamas ja kultaa kannetaan

Kaulassa roikkuu niin et niskoihin sattuu ja KRV:ltä päähän putos voittajan hattu

Koko perhe koossa ja kesä parhain päin, kaikki turha kiire kaikki kurja taakse jäi

Tunnelmii näitä ei voi muu kuin aika stopata mut siihen asti Vuokatin vaaroilla rokataan!

Kun lähtöluvan saa, niin anna mennä vaan

Suuria unelmii lunastaa Vuokattii

Nää sanat aiheutti mulle kylmiä väreitä ekalla (ja muutamalla muullakin) kuuntelukerralla ja viime yönä sängyssä pyöriessäni päässäni pyöri mikäs muukaan kuin kyseinen kertosäe. Koko kisabiisin voi kuunnella täältä: http://www.youtube.com/watch?v=AJsLbqFVF_g

Vielä linkki yleAREENAN lähetykseen naisten sprintistä: http://areena.yle.fi/tv/1932083

Yksi isoimmista tunteista eilen ja tänään aamulla on ollut kiitollisuus, ja voisinkin kiittää valtavan pitkällä listalla kaikkia mua tukeneita ja auttaneita henkilöitä, mutta tyydyn nyt tähän hätään vain kiittämään ihan kaikkia kaikesta! Yritän jo tänään siirtää pikkuhiljaa katsettani kohti keskimatkaa ja jatkan tästä mitalista nauttimista sitten kisaviikon päätyttyä.

Vielä suuret onnittelut maailmanmestari-Mårelle ja kohta kovasti tsemppiä pitkureille!

MM-kisat alkakoon

Vuokatissa ollaan! Itse olen ollut täällä jo torstaista asti, mutta tänään varsinaiset kisat vasta alkoivat. Kaikki suomalaiset pääsivät jatkoon pitkän matkan karsinnasta ja seuraavaksi onkin sitten meidän sprintterien vuoro. Huomenna starttaan MM-kisani heti aikaisin aamulla sprintin karsinnalla, josta 15 parasta kustakin kolmesta karsintaerästä pääsee illan finaaliin. Tätä kirjoittaessanikin syyhy ja kutkutus kiemurtelevat sormiin, mutta onneksi positiivisella tavalla. Viimeinen lenkki ja pienet vetoloiset tuossa muutama tunti sitten tuntuivat oikein hyviltä ja hymyilyttäviltä. Yritän olla hehkuttamatta ja hekumoimatta, mutta onhan täällä nyt aivan mahtavaa. 🙂

Kisaseurantaa löytyy kaikissa mahdollisissa muodoissa järjestäjien sivuilta: http://www.woc2013.fi/ssl/woc.nsf/start

Lisäksi YLE:ltä voi seurata kisoja sekä tv:n että netin välityksellä, mutta tietysti paras paikka on paikan päällä! Töttöröötä vaan täysillä sitten loppusuoran varressa.

Kolme kertaa kiellon päälle

SM-sprintin karsinta (kuva Navin kisasivuilta)

SM-sprintin karsinta 18.5. (kuva Navin kisasivuilta)

SM-sprintin hopeatuuletus (kuva Navi)

SM-sprintin hopeatuuletus (kuva Navi)

Oinasvaaran (ts. karhuvaara!) keskariharjoitus 19.5.

Oinasvaaran (ts. karhuvaara!) keskariharjoitus 19.5.

Tahkovaaran kisaharjoitus 21.5.

Tahkovaaran kisaharjoitus 21.5.

Vuokatinvaaran kisaharjoitus 23.5. Nyt alkoi kroppa vähän jo vänkäämään vastaan. Virhettäkin tuli leipaistua.

Vuokatinvaaran kisaharjoitus 23.5. Nyt alkoi kroppa vähän jo vänkäämään vastaan. Virhettäkin tuli leipaistua.

Koska tarjolla kuitenkin oli vielä priimaa Kuopion Suunnistajien järjestämän sprintti(maajoukkue)leirin muodossa, juoksin 25.5. ”MM-kisat” karsintoineen, finaaleineen, karanteeneineen ja puristamisineen. Rauhalahden karsinta oli ilmetty Katinkullan mökkialue ja Nilsiän finaalissa saattoi hyvin kuvitella leimailevansa Sotkamolaiskerrostalojen takapihoilla. Toivottavasti tunne jaloissa simulaation aikana ei vastannut todellista tulevaisuutta.

Se kolmas kerta oli kova sprinttitreeni 26.5. Kuopion keskustan kupeessa reserviaikatestinä. Juoksimme 4*n. 2 min vedot kahteen kertaan. Itselläni kesti ensimmäisellä kerralla yhteensä 7.51 min (sis. 10sek virheen) ja toisella 7.11 min. Näistä laskin ajan parantuneen 8,5%. Muistaakseni metsässä vastaavat prosentit ovat olleet siinä 15% tietämillä. Noh, surkean kulun takia en tästä vedä sen suurempia päätelmiä, vaan tyydyn olemaan tyytyväinen onnistuneesti läpi vedettyyn sprinttiharjoitukseen.

Tämän viikon ohjelmassa on ollut lähinnä väsynyttä löhöämistä ja laahustamista. Huomenna yritän tapailla terävämpää askellusta ja matka NORT:ille alkaa. Seuraa sitä täältä: www.nordicorienteeringtour.com

Kelpaa

Nyt sujuu. Itseluottamus tapissa, positiivinen kierre, varma fiilis ja kiva juosta kisoja. En voi olla muuta kuin tyytyväinen, vaikka samalla muistan Eilan ja Rampen sanat: ei tehrä tästä ny numeroo. Isommat tavoitteet kuitenkin siintävät vasta korkeintaan horisontissa. Tässä viime päivistä lyhyt katsaus:

Huippuliiga 3, Prisma-rastit, Lohja 9.5.

Tulokset

GPS-seuranta

YLE:n lähetys Areenassa

HuLi 3:n viimeinen rasti. Olen ihan vasta huomannut, että näyttää tapanani olevan pitää rastipukki paikallaan toisellakin kädellä, ettei lähde pukittelemaan. (kuva HiKi/Pauli)

HuLi 3:n viimeinen rasti. Olen ihan vasta huomannut, että näyttää tapanani olevan pitää rastipukki paikallaan toisellakin kädellä. Eipähän lähde pukittelemaan. (kuva HiKi/Pauli)

Lohjan kisasta odotin hieman vaativampaa. Onnistuin kuitenkin tekemään kisan puolivälin jälkeen klassisen virheen: Minna juoksi ohi, en pysynyt perässä, tein oman (eli tietysti siinä vaiheessa mielestäni paremman) ratkaisun ja juoksin tietä liian pitkälle, pummiaika 30 sek ja Minna karannut. Omakin jalka kuitenkin liikkui riittävästi saavuttaakseni toisen sijan. Illalla oli mieliala huipussaan ja melkein erehdyin laulelemaan lintujen kanssa palauttelulenkillä Kisakallion viereisessä Karnaisten korvessa.

Kisakallion rannan peilityyneys. Nauttimus maximus.

Kisakallion rannan peilityyneys. Nauttimus maximus.

Huippuliigan finaali, Tampere Games, Teisko 11.5.

Lopputulokset

GPS-seuranta

YLE:n lähetys Areenassa

Tiukka kisa vaatii tiukkaa keskittymistä. (Pyrinnön kuvagalleria)

Tiukka kisa vaatii tiukkaa keskittymistä. (Pyrinnön kuvagalleria)

Alkumatkasta ajatukset kävivät alituiseen takanatulijoissa, eikä tilannetta auttanut yhtään se, että kuulutus kuului osittain ja puolet korvasta yritti saada siitä selvää. Sain kuitenkin pidettyä suunnistuksen riittävästi edessä, ja perhosilla ymmärsin olevani edelleen hyvässä karussa takaa-ajajilta. Kartan vaihdon jälkeen eteen tuli pari rankempaa väliä (suht selkeää suunnistusta ja ylämäkeä), jolloin huomasin jalan jo vähän painavan. Radan tehdessä ristilenkin huomasin hätkähtäen Minnan tulevan perässäni, ja ajattelin ensin hänen olevan jo tuon lenkin tehnyt. Yllätyksekseni Minna kuitenkin tuli samalle rastille kanssani ja tajusin koukkujen puhutelleen. Eipä siinä kuitenkaan meikäläisellä ollut riittävästi tahtoa lähteä roikkumaan, vaan jatkoin omaa suunnistusta samalla vauhdilla kuin siihenkin asti. Tällä taktiikalla tulos oli selkeä kakkostila ja päivän nopein aika. Voittooni olisi vaadittu Minnalta lisää virheitä, kuten yleensä. Lisäksi oma mielipiteeni on, että olisi ollut vääryys, jos Minna ei olisi kolmen ensimmäisen huippuliigan osakilpailuvoiton jälkeen voittanut koko liigaa. Ni. Siispä onnittelut:

hl43

Onnea!

Onneksi sain suunnistaa tässä hienossa maastossa yksin ja nauttia täysillä suunnistustehtävistä. Onneksi en myöskään ole mies, jolloin olisin joutunut juoksemaan miesten sarjassa. Eräskin mielipide asiasta kuvaa usean urheilijan tuntemuksia: http://www.petterimuukkonen.fi/2013/05/kisaraportti-huippuliigan-finaali.html

Sunnuntaina pääsin vielä uudestaan nauttimaan Vattulan maastosta, jonka pohjoisosissa olin siis muistaakseni edellisen kerran juossut Pyrinnön seuranmestaruuskisoissa 2003 sarjassa D13. Sain myös pikkuriikkisen osallistua talkootöihin palkintojenjaossa ja siivoamalla kisakeskusta. Todella isot kiitokset jälleen niille (samoille) ahkerille talkoolaisille, jotka tällaiset kisat saavat vapaaehtoisesti aikaan!

Mukavinta palkintojen jakoa. Käsidesi tosin pääsi unohtumaan, aijai.

Mukavaa on onnitella. Käsidesi tosin pääsi unohtumaan, aijai.

Seuraavat kaksi viikkoa aion harjoitella runsaasti. SM-sprintissä Mikkelissä lauantaina (18.5.) kulkee sitten niin kovaa kuin kulkee. Mikkelistä siirryn maajoukkueen leirille MM-maastotyyppien tekniikoita hiomaan ja lopuksi vedän nakit Kuopiossa sprinttimaajoukkueen leirillä 25.-26.5.