Puuhia

Ensi kesän Isojen Kisojen takia päätin käväistä Vuokatissa asti pikavisiitillä Rastitreffien yhteydessä muutama viikko sitten. Pelkkään juhlagaalaan en olisi lähtenyt 7 tunnin junamatkojen takia, mutta maajoukkueen treenipankin ansiosta ajattelin pääseväni tekemään viikonlopun aikana pari laadukasta suunnistustreeniä. Lauantaina lähdin puskemaan kovavauhtisia suunnistusvetoja, mutta jouduinkin tyytymään lumisuunnistusräpellyksiin, kun Vaaran rinne oli puoleen sääreen hangessa. Viimeinen veto piti korvata mäkivedolla huipulle, jotta sai juoksusta irti vähän enemmän. Sunnuntain alamäkisuunnistukset onnistuivat hieman paremmin suunnitelmiin sopien, koska vauhti pysyi lumesta huolimatta hyvänä. Reissun kohokohta oli kuitenkin Antin valinta VUODEN VALMENTAJAKSI (SSL:n uutinen). Onnitellut olen jo.

Sain myös itse valinnan, pääsin nimittäin kaudelle 2013 maajoukkueen Vuokatti-ryhmään. Jee.

Lupasin kausianalyysia. Tässä slaisseja My-O:sta:

Missä ja mitä virheitä olen kauden kisoissa tehnyt.

Lista mitä/miksi ja virheisiin kuluneet ajat. Lähes tunti tullut harhailtua!

Tarkempaa selostusta fyysisestä väsymyksestä johtuneista virheistä. Löytyykö yhteistä tekijää?

Ja löytyyhän sieltä. Aina taidollisesta analyysistä poikivat kehityskohteet eivät ole taidollisia, vaan virheitä/epäsujuvuutta suoritukseen voivat tuoda fyysisemmätkin tekijät. Mulla tuolta (ja toki jo omista säännöllisistä tuntemuksista kauden ja aiempienkin kausien mittaan) nousee vahvasti esille nousut. Ongelmana ei ole pelkästään se, että ei jaksaisi puristaa täysillä mäkeä ylös, vaan väsymys ajaa huonoihin valintoihin liian usein. Jollakulla muulla ”ei-taidollisia” virheitä voi tulla esimerkiksi vaikeakulkuisessa maastossa, missä ei pystykään lukemaan karttaa samalla tavoin juostessa kuin kankaalla.

Lammikko toimii edelleen mun ”tukihenkilönä” suunnistustaidon ja -vauhdin eteenpäin viemisessä. Tulemme käymään läpi tilannetta ja tulevia kehityskohteita, osaltaan noiden My-O-analyysien perusteella, osittain mihin keskustelu viekään. Joka tapauksessa tarvitsen viimeistään Espanjan leirikeskukseen omia taidollisia painopisteitä, joihin keskittyä, jotta suunnistuksesta siellä samantyyppisissä maastoissa uudelleen ja uudelleen ei tule puuduttavaa. Musta ei nimittäin norjalaismies-tyyppistä >250 h/vuosi rutiinisuunnistajaa tule. Mieluummin se 100-150h ajatuksen kanssa.

Vietin syksyllä erään viikonlopun myös Lohjalla Kisakallion Kultainen kompassi -suunnistusvalmennusleirillä innostamassa nuoria suunnistajia ja siinä sivussa innostumassa vähän itsekin (linkki Kisakallion sivuille, tai vaihtoehtoisesti voit painaa sivuni laidassa olevaa logoa). Harvan urheiluopiston takapihalta alkaa vastaava korpimaasto! Sinne menen toistekin.

Oli syksy

Oli Nort. Oli väsymys. Oli SM-viestimestaruus. Oli henkinen lepokausi.

Oli polvi kipeänä. Oli vesijuoksua. Oli kuvauksia:

Mun ensimmäinen röntgen. Siellä näkyy mun luut (ehjät)!

Mun ensimmäinen magneetti. Ei näkynyt mitään pahaa.

Oli ensimmäinen puolen tunnin juoksulenkki 5 vkon tauon jälkeen. Oli riemu. Ei ollut kulkua. Tuli suuri treeni-into.

Täyttyi kausi 2012, joka sisälsi:

547h harjoittelua, josta 2117km juosten, 772km suunnistaen, 460km hiihtäen, 79h lihaskuntoillen.

17 päivää ilman treeniä, syystä: 3 kipeänä, 2 matkustuspäivää, 12 tahallista lepoa.

48 kilpailua, joista 19 sprinttiä (!), 16 keskaria, 8 pitkää matkaa ja 5 viestiä,

joista 20 Suomessa, 10 Sveitsissä, 7 Ruotsissa, 5 Portugalissa, 3 Norjassa, 2 Ranskassa ja 1 Unkarissa.

Väriä My-O:sta.

Perään vielä verrattavaksi edellisvuotiset kopioituna vanhasta postauksestani:

”524 hours of training of which:

362 low intensity, 40 medium intensity, 42 high intensity, 54 strenght training,

2254km running, 311km skiing and 815km orienteering.

32 days with no training at all of which:

13 sick and 3 travelling.

42 competitions of which:

17 middle distance, 14 sprint, 7 long and 4 relay,

21 in Finland, 5 in France, 5 in Switzerland, 4 in Portugal, 4 in Sweden, 2 in Czech and 1 in Norway.”

Ensi vuonna saan sitten vielä jännemmät tilastot, kun siirryin täyttämään HPK:tani my-O:hon. Seuraavassa tekstissäni aionkin paneutua sieltä putkahtaneisiin ajatuksiin tämän kauden suorituksista, kisa-analysoinnin seurauksena.

Ja vielä viimeisimpänä ilouutisena voin kertoa, että tein viikonloppuna sekä kovan että pitkän harjoituksen juosten, eli polvi on nyt virallisesti täysin parantunut! Talven kuviotkin ovat sitä myöden selvät, että lennot on varattu seuraavasti: 27.12.-26.1. Uusi-Seelanti ja 16.2.-6.4. Espanja. Vain kaksi leiriä siis.