Kisoja pukkaa

Kisakauden alku on ohitte. Huippuliiga 1:ssä (eSprint – tulossivut) keuhkot eivät vielä olleet varusteissa mukana, ja helpohkossa sprintissä juuri niitä olisi tarvittu. HL 2:ssa (FinnSpring – kisasivut) ruumis jo toimi. Loppumatkasta tosin hapenpuute aivoissa aiheutti muutamia kiekuroita, mutta paikkaani tuloslistalla olin todella tyytyväinen. Kisan hylkäämättömyydestä näen järkeväksi olla sanomatta tässä mitään.

Eikö se naama voisi olla ihan vaan peruslukemilla loppusuoralla? -eSprint

Eikö se naama voisi olla ihan vaan peruslukemilla loppusuoralla? -eSprint

Ei voi. -FinnSpring (Timo Mikkola/SSL)

Ei voi. -FinnSpring (Timo Mikkola/SSL)

Viikonloppuna kävimme nauttimassa seurahengestä Tiomilan muodossa. Jos haluat lukea enemmän meidän joukkueen viestistä, mene: http://www.riinakuuselo.blogspot.fi/2013/05/5th-in-tiomila.html. Itse pääsin nauttimaan ankkuriosuuden taistosta ja jännityksestä sekä bonuksena seuraamaan parhaiden naisten (heti Minnan jälkeen ;)) menoa muutaman rastivälin ajan. Nigglin ja Ryabkinan vauhti ei tuntunut aivan mahdottomalta seurata, mutta heti näköyhteyden katkettua huomasin oman alkaneen väsymykseni ja suunnistuksestakin tuli hetkeksi hapuilevampaa. Onneksi näin Brodmannin selän tiepätkällä ja sain uutta virtaa taisteluun. Viimeiset välit olin lukenut varmuuden vuoksi jo K-viitoituksella, joten sävelet olivat selkeinä kolmanneksi viimeiseltä rastilta lähdettäessä. Brodmann juoksi edelläni, mutta alkoi hidastella ja epäröidä noin 50m ennen tokavikaa rastia. Ohitin hänet ja jatkoin kohti rastia, mutta hiljensin itsekin vauhtia nähdessäni rastikiven. Brodmann ei sitä vielä silloin nähnyt ja näin sain hetken (todella pienen hetken, mutta kuitenkin henkisesti tärkeän) rauhoittua, ennen kuin ryntäsin kohti rastia ja aloitin loppukirin viimeisen rastin kautta kohti maalia. Ja pitihän se. 🙂

Kun nyt näitä ankkuriosuuksia on seitsemän vuoden mittaisen naisten tiomila-urani aikana kertynyt jo huikeat neljä kappaletta, niin ajattelin tehdä pienen tutkimuksen = listan kyseisistä suorituksista numeroiden valossa.

2007, Venla 17v: Ankkuriosuuden 40., Aika 1.03.13, +10.31min Tanja Ryabkinaan

2008: Aika 57.44, +12.35min Heli Jukkolaan (osuussijoitus hämärän peitossa, sillä tuloslistalla edelläni oli myös lyhennetyn ankkuriosuuden juosseita yhteislähtijöitä)

2012: 5. nopein, aika 1.05.51, +5.12min Simone Niggliin

2013: 4. nopein, aika 1.00.57, +2.58min Simone Niggliin

Tulokset ja pohdinta: kehitystä on tapahtunut.

Seuraavia tavoitteita lähden toteuttamaan nythetipiantaas, kun torstaina juoksen keskuurin Prisma-rasteilla ja lauantaina takaa-ajona Tampere Gamesit. Vaikka joku saattaa olla toista mieltä television ja pienten maastoalueiden aiheuttamista ”ratateknisistä haasteista”, itse olen aina pitänyt pikkunäppäristä rastinottoharjoituksista ja varsinkin hidastusta rastinottoihin vaativista monimutkaisista kalliokolukoista, joita toivottavasti nämä kaksi kisaa tulevat tarjoamaan. Siispä suorituksia hallitsemaan!

Näitä huippuliigan kisoja voi seurata Yle TV2:lta torstaina 15.00-17.00 ja lauantaina 15.40-17.00, tai sitten kun itselle sopii Yle Areenasta. Kaksi ensimmäistäkin osakilpailua on vielä näytillä: http://areena.yle.fi/tv/1871994.

Jos kaikki menee nappiin seuraavan kuukauden aikana, tulen viettämään harjoitus- ja kilpailupäiviäni seuraavissa paikoissa aikavälillä 8.5.-9.6.: Kisakallion Urheiluopisto, Repoveden mökki, Hotelli Uusikuu (Mikkeli), Koli/Joensuu, Vuokatin urheiluopisto, Kuopio, Oslo, Tukholma, Turku. Rumba on kivaa.

Puuhia

Ensi kesän Isojen Kisojen takia päätin käväistä Vuokatissa asti pikavisiitillä Rastitreffien yhteydessä muutama viikko sitten. Pelkkään juhlagaalaan en olisi lähtenyt 7 tunnin junamatkojen takia, mutta maajoukkueen treenipankin ansiosta ajattelin pääseväni tekemään viikonlopun aikana pari laadukasta suunnistustreeniä. Lauantaina lähdin puskemaan kovavauhtisia suunnistusvetoja, mutta jouduinkin tyytymään lumisuunnistusräpellyksiin, kun Vaaran rinne oli puoleen sääreen hangessa. Viimeinen veto piti korvata mäkivedolla huipulle, jotta sai juoksusta irti vähän enemmän. Sunnuntain alamäkisuunnistukset onnistuivat hieman paremmin suunnitelmiin sopien, koska vauhti pysyi lumesta huolimatta hyvänä. Reissun kohokohta oli kuitenkin Antin valinta VUODEN VALMENTAJAKSI (SSL:n uutinen). Onnitellut olen jo.

Sain myös itse valinnan, pääsin nimittäin kaudelle 2013 maajoukkueen Vuokatti-ryhmään. Jee.

Lupasin kausianalyysia. Tässä slaisseja My-O:sta:

Missä ja mitä virheitä olen kauden kisoissa tehnyt.

Lista mitä/miksi ja virheisiin kuluneet ajat. Lähes tunti tullut harhailtua!

Tarkempaa selostusta fyysisestä väsymyksestä johtuneista virheistä. Löytyykö yhteistä tekijää?

Ja löytyyhän sieltä. Aina taidollisesta analyysistä poikivat kehityskohteet eivät ole taidollisia, vaan virheitä/epäsujuvuutta suoritukseen voivat tuoda fyysisemmätkin tekijät. Mulla tuolta (ja toki jo omista säännöllisistä tuntemuksista kauden ja aiempienkin kausien mittaan) nousee vahvasti esille nousut. Ongelmana ei ole pelkästään se, että ei jaksaisi puristaa täysillä mäkeä ylös, vaan väsymys ajaa huonoihin valintoihin liian usein. Jollakulla muulla ”ei-taidollisia” virheitä voi tulla esimerkiksi vaikeakulkuisessa maastossa, missä ei pystykään lukemaan karttaa samalla tavoin juostessa kuin kankaalla.

Lammikko toimii edelleen mun ”tukihenkilönä” suunnistustaidon ja -vauhdin eteenpäin viemisessä. Tulemme käymään läpi tilannetta ja tulevia kehityskohteita, osaltaan noiden My-O-analyysien perusteella, osittain mihin keskustelu viekään. Joka tapauksessa tarvitsen viimeistään Espanjan leirikeskukseen omia taidollisia painopisteitä, joihin keskittyä, jotta suunnistuksesta siellä samantyyppisissä maastoissa uudelleen ja uudelleen ei tule puuduttavaa. Musta ei nimittäin norjalaismies-tyyppistä >250 h/vuosi rutiinisuunnistajaa tule. Mieluummin se 100-150h ajatuksen kanssa.

Vietin syksyllä erään viikonlopun myös Lohjalla Kisakallion Kultainen kompassi -suunnistusvalmennusleirillä innostamassa nuoria suunnistajia ja siinä sivussa innostumassa vähän itsekin (linkki Kisakallion sivuille, tai vaihtoehtoisesti voit painaa sivuni laidassa olevaa logoa). Harvan urheiluopiston takapihalta alkaa vastaava korpimaasto! Sinne menen toistekin.