Ei vettä rantaa rakkaampaa

Hiihdin tänään (7.4.2013) tutuilla Näsijärven jäillä tuulta ja tuiskua vastaan. Kummastelin mm. suomalaisia puita, jotka eivät ole parsakaalin muotoisia. Myös valkoisen alta näkyvä harmaanruskea maa oli erikoinen nähtävyys. Ilmeisesti seitsemässä viikossa tämä pääkoppa ehtii unohtaa kotinsa.

Espanjan aikakauden viisi ensimmäistä viikkoa meni osaltani suurimmalti täydellisesti suunnitelmien mukaan. Kaksi viimeistä viikkoa meni pieleen. Harakoille, hukkaan, haaskuuseen. Oli ongelmia jaksamisen kanssa. Ja kun on väsynyt, on väsynyt. Ei auta ajatella, että ei pitäisi olla väsynyt kahden kevyen päivän jälkeen.

Energia-anemia ilmeni juostessa katseen putoamisena varpaisiin, kompasteluna 2 cm korkuisiin kiviin, hengästymisenä hölkkävauhdissa ja lopulta kävelyyn vaihtamisena. Kävelyvaelluksillani puutostauti pisti pari kertaa istumaan ”ihailemaan maisemia” ja välillä ”nauttimaan auringosta” silmät kiinni. Uusia tähtikuvioitakin tuli nähtyä makuulta noustessa.

Aloitin aiemmista hemoglobiinivajeistani tuttujen oireiden perusteella rautakuurin parin päivän ihmettelyn jälkeen. Muutoin yritin tankata energiaa sängyssä makaamisella, ulkoiluilla auringossa ja syömällä hyvin. Mahdollisesti se oli sulfato ferroso, joka puri, ja sain likistettyä kunnolla kokonaiset kaksi viimeistä päivää sulilla mailla. Torstain onnistuneiden yhteislähtösuunnistusvetojen ja perjantain pitkän mäkilenkin jälkeen saatoin matkustaa hymyillen kotiin. Hymyä toivottavasti muillekin aiheuttaakseni, tässä näkemyksiäni Barbaten rannoilta ja metsistä:

Tuttua tutumpaa.

Tuttua tutumpaa.

Tiettyihin (tietämättömiin) kellonaikoihin rantahiekkalenkki ei onnistunutkaan.

Tiettyihin (tietämättömiin) kellonaikoihin rantahiekkalenkki ei onnistunutkaan.

Perus lehmälaidun osa 1: appelsiineja välipalaksi.

Perus lehmälaidun osa 1: appelsiineja välipalaksi.

Perus lehmälaidun osa 2. Onneksi lehmä oli kolugn.

Perus lehmälaidun osa 2. Onneksi lehmä oli kolugn.

 

Kukatkin alkoivat kukkia, lopulta.

Kukatkin alkoivat kukkia, lopulta.

Trafalgarin majakka naapurimäen (ei -vaaran) huipulta nähtynä.

Trafalgarin majakka naapurimäen (ei -vaaran) huipulta nähtynä.

Ja vielä: NE kalliot, taustalla Barbate.

Ja vielä: NE kalliot, taustalla Barbate.

 

13 päivää Huippuliigaan.

Oli syksy

Oli Nort. Oli väsymys. Oli SM-viestimestaruus. Oli henkinen lepokausi.

Oli polvi kipeänä. Oli vesijuoksua. Oli kuvauksia:

Mun ensimmäinen röntgen. Siellä näkyy mun luut (ehjät)!

Mun ensimmäinen magneetti. Ei näkynyt mitään pahaa.

Oli ensimmäinen puolen tunnin juoksulenkki 5 vkon tauon jälkeen. Oli riemu. Ei ollut kulkua. Tuli suuri treeni-into.

Täyttyi kausi 2012, joka sisälsi:

547h harjoittelua, josta 2117km juosten, 772km suunnistaen, 460km hiihtäen, 79h lihaskuntoillen.

17 päivää ilman treeniä, syystä: 3 kipeänä, 2 matkustuspäivää, 12 tahallista lepoa.

48 kilpailua, joista 19 sprinttiä (!), 16 keskaria, 8 pitkää matkaa ja 5 viestiä,

joista 20 Suomessa, 10 Sveitsissä, 7 Ruotsissa, 5 Portugalissa, 3 Norjassa, 2 Ranskassa ja 1 Unkarissa.

Väriä My-O:sta.

Perään vielä verrattavaksi edellisvuotiset kopioituna vanhasta postauksestani:

”524 hours of training of which:

362 low intensity, 40 medium intensity, 42 high intensity, 54 strenght training,

2254km running, 311km skiing and 815km orienteering.

32 days with no training at all of which:

13 sick and 3 travelling.

42 competitions of which:

17 middle distance, 14 sprint, 7 long and 4 relay,

21 in Finland, 5 in France, 5 in Switzerland, 4 in Portugal, 4 in Sweden, 2 in Czech and 1 in Norway.”

Ensi vuonna saan sitten vielä jännemmät tilastot, kun siirryin täyttämään HPK:tani my-O:hon. Seuraavassa tekstissäni aionkin paneutua sieltä putkahtaneisiin ajatuksiin tämän kauden suorituksista, kisa-analysoinnin seurauksena.

Ja vielä viimeisimpänä ilouutisena voin kertoa, että tein viikonloppuna sekä kovan että pitkän harjoituksen juosten, eli polvi on nyt virallisesti täysin parantunut! Talven kuviotkin ovat sitä myöden selvät, että lennot on varattu seuraavasti: 27.12.-26.1. Uusi-Seelanti ja 16.2.-6.4. Espanja. Vain kaksi leiriä siis.